torstai 18. kesäkuuta 2015

Hauskaa keskikesän juhlaa


Heipparallaa

Johan tässä ollaan kohta oltu Suomessa jo kolmisen viikkoo. Niin se aika vaan rientää oli sitä sitten missäpäin maailmaa tahansa. Kun palas Suomeen oli jotenkin sellanen fiilis, että koko vaihtovuosi on vaan joku epämääränen usvanen uni, jonka näki yhtenä yönä. Eli toisinsanoen oli vähän sellanen fiilis kun ei ois koskaan lähtenykkään. Ei tullu mitään sen kummempia paluukulttuurishokkeja. Joistain tavoista huomas kyllä, että on viimisen vuoden aikana Japanilaisia tapoja pinttyny päähän. Ekan viikon aikana yritin aina vetää vessan siittä vessanpöntön sivulta, niinkun Japanissa on tehdään. Sit kun käsi aina haparoi sitä nappulaa, tajus että tosiaan, se täytyy täällä Suomessa vetää tuolta vessanpöntön päältä. Myös kun lähin ajamaan autoo taas innoissani, olin autoon istuessani, että mikäs näistä olikaan kytkin? Ajaessa saatoin olla hieman paniikissa välillä, kun mietin risteyksessä kääntyessä yllättäen täysin tietämättönämä et hetkonen, mihin puolelle mun tää auto täällä kuuluukaan ajaa?! Onneks ei siinä heti välittömässä läheisyydessä ollu autoja, ois voinu ehkä käydä hassusti. Mutta kaikki jutut palaa nopeesti: heti tokalla kerralla olin kun en olis poissa ollutkaan ja auton ratissa istuminen sujui taas kuin luonnostaan. Vessankin osaan jo vetää jo mitään ajattelematta oikein.

Isompaan supermarkettiin meneminen oli myös vähän sellanen elämys, että vitsi, kyllä Suomen kaupoista valikoimaa löytyy vaikka millä mitalla. Sit otin muutamia kuvia maito-, leipä-, ja vihannesosastolta K:lle, että katsos nyt tätä valikoimaa täällä. Se oli tylsä ja ei tainnu kommentoida mitään. Piipahdin myös Jyväskylään tässä viimeviikolla tapaamaan kavereita, niin vanhoja kuin uusia vaihtariystäviä. Riemuitsin niin paljon halvoista junalipuista. Siis 5€ ja pääsen toiseen kaupunkiin?! Uskomatonta. Junassa istuessa katselin sit suomalaisia maisemia ja musta ne oli aika tylsiä. Huomasin kaipaavani sitä näkymää, kun matkusti Japanissa junalla jonnekki. Päädyin sit junan ikkunasta ottamaan kuvan K:lle jostain järvinäkymästä kertoen kuinka se on tosi suomalainen juttu ja se oli aika vaikuttunu. Ei Japanissa oikein sellasia oo niin kai se on sit eksoottista. Minä puolestaan kaipaan niitä riisipeltoja, vuoria ja japanilaisia taloja joita sai katsella toinen toisensä jälkeen matkustaessa.

Tässä on mukavasti onneks ollu puuhaa nyt melkein jokaiselle päivälle. Kävin kampaajalla, on nähty kavereita, kouluhommia tehtävänä ja sen sellasta. Oli ihana saada tukka leikattua ja leikkasinkin vähän erityylillä kun yleensä. Tykkään lopputuloksesta paljon. Oon tässä myös nyt tuskastellu sen harjoittelun kanssa koko ajan ja viimein lähteny asiat eteneen. Kaiken sähellyksen ja miljoonien viestittelyjen jälkeen ties kenenkä kanssa oon viimein saanu harjottelupaikan suostumaan siihen, että ne hakee mulle viisumia varten tarvittavaa paperia. Sainkin sit kaikki paperit sitä yhtä paperia varten viimein kasaan ja ne on nyt matkalla Japaniin päin. Eilen passikuvia hankkiessa muistin, että verkkokaupasta saa 1€:llä passikuvat. Onneks ei niihin menny tällä kertaa rahaa. Tuoreessa muistissa edelleen, kun viime syksynä koulu kadotti mun passikuvat ja ne oli otettu ihan valokuvaamossa, eli kalliit kuvat. Kirosin. Mutta mutta, toivon, että Japanissa ne ens viikon aikana vievät mun paperit eteenpäin, jotta saadaan tää siellä virastoissa eteneen. Ja toivon myös, että virastot käsittelee tän siinä 4viikossa, missä nää nyt yleensä tehdään (vaikka siihen jopa 3kk voi mennä, mutta yleensä vain 4vko). Eilen otin myös itseäni niskasta kiinni ja ostin uudet lennot Japaniin päin. Syynä oli se, että muutama päivä sitten hintoja katsoessani ne olivat mukavasti halvemmat ja katsoin uskomattomana sitä hinnan nousua. Nekin rahat ois voinu oikeesti säästää muualle. Tällä hetkellä on sitten enää asunnon löytyminen. Mulla on varuilta yksi paikka varattuna ensimmäiseksi kuukaudeksi, mutta yritän etsiä parhaillaan parempaa paikkaa, joka myös sijaitsee lähempänä. Onneks tämän varatun paikan saa ihan ilmaseksi peruttu ja siittä ei mitään kuluja tuu. Sähköposteja oon muutamaan firmaan laittanu ja asuntojen hinnat hirvittää. Fukuokasta löytyy myös niin huonosti share houseja, jotka olis kalustettuja ja järkevällä sijainnilla + oikea hinta. Nyt sitten kyselen muutamasta paikkaa ihan yksiöistä ja yksi paikka vaikuttaa aika lupaavalta. Tosin he eivät voi vielä tarjota asuntoa, koska mitään ei ole vielä saatavilla. Yleensä kuulemma ne tulevat saataville vasta 4-6 viikkoa ennen saapumista, eli täytyy ottaa sinne heinäkuun puoleen väliin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja löytyy mukava kämppä sopivalla hinnalla. Kauhistuttaa vähän tää rahan meno kun ees ole kesätöitä. Tiedän, että kun harjottelun jälkeen tuun takasin Suomeen, mun säästöt tulee oleen aika nollissa. Hirvittää myös ajatella harjoittelun jälkeistä elämää. Sit pitäis olla enää oppari jäljellä suoritettava jonka jälkeen valmistuminen. Mulle ei oo oikeestaan kukaan opettaja ikinä puhunu mitään opparista, että ehkä täytyy sit syksyllä alkaa lähetteleen sähköposteja, että niin, mitäs sen kanssa pitäis tehdä..? Luin justiinsa tässä, että opparin teko myös jotenkin muuttuu taas ens syksyllä. Aivan mahtavaa. Ja koulun jälkeen pitäis varmaan aatella työllistymistä. En halua sillä nyt kuitenkaan alkaa stressaamaan itseäni, mennään nyt asia kerrallaan ja keskitytään tän harjottelun onnistumiseen ensin, eikös niin?

Nyt kuitenkin yritän varmaan vaan rentoutua juhannuksen ajan miettimättä kauheesti mitään. Viimiset pari viikkoo kuitenkin saanu stressata niin paljon. Ostin muuten tässä kun Suomeen palasin niin uuden läppärin. Tää on aivan ihana. Windows 8 tietty vähän ehkä mitä on, mutta eipä sille oikein mitää voi. Aluks oli vähän ongelmia kun ei meinannu alkaa toimimaan kunnolla, mutta nyt on kaikki hyvin!


Yks päivä istuttelin myös kukkia meidän pihaan ja vahvistuin viimein siittä, että niitä hydragena kukkia kutsutaan tunnetummin hortensioiks suomessa. Mietin jossain vaiheessa että onko näin, mutta sanakirja kertoi vain hydragena, joten olin että olkoon. Nyt meidän etupihaa koristaa sitten yksi nätti yksilö. Myös meidän kahden naapurin etupihalta löytyy niitä. Ehkä ne on sit muidenkin suosiossa. Mutta on ne vaan niin nättejä.


Tää kissa on myös ollu mun viihdykkeenä täällä aina välillä. Nyt sen lähti taas pariks päiväks kotiinsa, mutta pitäis tulla taas viikonlopuks.


Eilen kun ajeltiin kotiinpäin veljen kämpiltä oli tosi upee auringonlasku. Yritin saada siitä kuvan, mutta täytyy sanoo, että oli se hienompi silti livenä. Veli muutti tässä kevään aikana omaan kämppäänsä, niin olis tarkotus mennä sille katteleen muutamia sisutusjuttuja sinne. Kuullostaa kivalta!


Onneks on vielä seuraavillekkin viikoille mukavaa ohjelmaa tiedossa. Näkee lisää kavereita keitä vielä nähny ja ehkä mennään yhden kaverin mökille vähän iltaa viettämään. Pikkuhiljaa tuntuu että asiat lähtee rullaamaan. Toivotaan, että on hyvä onni matkassa kaiken suhteen. Pidetään peukkuja. Ja toivotaan, että kesäkin jaksais vielä tänne Suomeenkin tulla. Kirjoitellaan taas kun on jotain mitä kirjoittaa.

Milla ☆ 


P.s. Oho, toi laskuri juoksee edelleen tässä blogissa.. pitääkin tehä sille tässä jotain.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Nähdään taas Japani


Lauantaina oli viiminen normaali päivä Fukuokassa. Sen kummemmin ei ollu mitään ohjelmaa ja lähettiin sit K:n kanssa syömään sushia vielä kerran.




Sushipaikoissa saa siis sushi lisäks kaikkee muutakin. On jälkkäreitä, ramenia ymsyms.




Illasta mentiin sit vielä leffaan ja katottiin yks Japanilainen leffa. Mikähän se nimi nyt taas oli.. se oli kuitenkin host-leffa. Niin japanilaista huumori et huhhuh. Jokkut jutut oli kyl hauskoja, mut se leffan alku oli niin hidas. Ja vähän ennalta arvattava leffa myös. Leffan jälkeen pääsin sit viimein pakkaileen viimisiä juttuja, hermoilin siittä koko päivän. Onneks olin tosi hyvin pakannu jo edellispäivinä. Sit oli viiminen yö tiedossa ja jotenkin päädyttiin dormin sijaan kuitenkin K:n kämpille. No oltiin sit kuitenkin hereillä johkin 2-3 asti ja mulla oli herätys aamu neljältä et nukuin ehkä jonkun tunnin siinä. 

Tää yks ei heränny sit nii millää.

Siirryttiin sit dormille ja pakkasin vikat kamat kun K nukku sit vähän lisää. Joku 40min aikaa mulla oli siinä dormilla. Sain siittä niin söpön kuvan kun sen nukku...❤

Joku paljas jalka tuolla.. :D



Kun lähettiin dormilla yks advisori oli siinä aulassa ja mietin, että oliko se oottamassa mua..? Sanoin sille, että sen ei tartte herää, kun lähin nii aikasin ja mua ei oikein kiinnostanukkaa, niin se oli vähän awkward haha. Olin sille vaan et "huomenta..? eh? ootko tulossa..?" Ja osottelin ovelle päin ja kävelin sinne. Meillä ei ollu kuitenkaan siinä aikaa seistä niin lähettiin menee. Se räpläs puhelintaan ja olin et "oota hetki.." mut mehän vaan mentiin. Katteltiin siinä tiellä peräämme, mut ei siellä ketään tullu niin mentiin sit vaan. Se oli tosi hämmentävä juttu. Se tekstas mulle myöhemmin, et sori kun en voinu sanoo heippa sulle!



Päästiin sit asemalle asti ja sain laukut jätettyä. Istuttiin hetkeks alas. Eipä meillä siinä ollu aikaa kun joku 15min vaan. Halailtiin siinä pari kertaa ja vitsi oli kyl itku lähellä siinä. K jäi katteleen vielä kun menin turvatarkastuksesta läpi ja heiluttelin sille vielä sen jälkeen. Siinä ei ollu mitään jonona niin näki sinne käytävälle asti läpi. Sit kun siinä viimeset heilutukset oli ja käänty käveleen portille päin niin sithän ne kyyneleet lähti tippuun. Nyt en oikeesti nää sitä vähään aikaan... Kävelin siinä sit ihan pokkana vaan eteenpäin itkien ja se on hyvä kun siinä seisoo poliisi sellasen palkin päällä, joka valvoo vähän että kaikki sujuu, niin se varmaan katto että jaaha taas tällasta sit vaihteeks. No mää aattelin vaan että lentokenttä, tuskin oon ainoo joka täällä itkee. Eiköhän jotkut muutkin joskus. Siinä kun sit oli matkaa kävellä portin sain itteni rauhoteltua ja koneeseenkin oli alkanu jo päästä sisään ja siinä ei ollu ees enää jonoo. Kävelin sit koneeseen asti ja kattelin että se on nyt heipat sit Fukuokalle.










Se puoltoista tuntia koneessa meni ihan hujahtamalla ja tuijottelin koko matkan vaan ikkunasta ulos. Naritalla hain laukkuni ja suuntasin sit Finnairin check-inniin. Naritallakaan mulla ei sen kummemmin ollu aikaa vaan menin heti turvatarkastukseen ja luovuin resident cardistani ja kävelin mun portille päin. Mulle tuli tässä vaiheessa kauhee nälkä ja yritin kattella kartasta et eikö täällä oo konbinia missään? Lähin sit vaan käveleen ja onneks tuli kahvila vastaan. Oli ehkä 15-20min aikaa ennen kun pitäis nousta jo koneeseen kyytiin.



Tässä vaiheessa tuli sellanen fiilis, et nyt se Japani jää taakse ja kohta sitä on Suomessa. Koko koneessa istuminen tuntu iäisyydeltä ja tuntu että tunnit meni niin hitaasti. Leffa tarjonta oli aika surkee, oli nähny muutaman leffan jo ja kauheesti ei mielenkiintosia ollu. Jouduin istuun keskirivin keskipaikalla, että nukkuminen kahden vennon välissä oli lisäks vähän et ei voi mihkään nojaillakkaan. Onnistuin kuitenkin pilkkiin siinä pari tuntia ja saamaan niskani kipeeks.






Koko lento tuntu vaan niin epätodelliselta ja kun Suomeen pääsi oli niin outoo, kun horisontti vaan jatkuu ja jatkuu ja ei oo mitään vuoria missään. Oli kylmä. Täällä on kylmä.


Kun pääsi sit kotiin purki tuliaiset pois laukusta, mutta muuten on vielä kaikki kamat edelleenkin niissä. Täytyis vähän siivota tota huonetta, ennen kun voi sen kummimin purkaa. Mulla on niin paljon vaatteita ja kenkiä, joiden olemassa olon oon unohtanu. Kiva yllätys. Luulin, että ostaisin kenkiä nyt lisää, mutta.. ehkä en tee sitä sittenkään haha.


Lentokentältä tuli mukaan vielä muutama erikoinen kitkat. Se oli kiva yllätys.


Yön nukuin sit tosi hyvin ja päivällä mulla oli heti hammaslääkäri tarkastusaika. Tässä nyt sit vähän järjestelly juttuja ja kohta meen ehkä ostaan ittelleni uuden läppärin. Sähköpostia oottelen muutamasta paikkaa, jotta saisin edistyttyä harkkajutun kanssa.. sen eteen en voi nyt oikein tehdä mitään :( Uus kamerakin täytyy tässä kesän aikana ostaa. Kampaajallekkin pääsen viimein perjantaina, ihanaa! Mutta rahan menoo ja lisäks oo ees töitä, hitto. Tällä viikolla käydään ehkä porukoitten kanssa päiväreissulla Tuurissa huviksemme ja viikonlopusta ja ens viikolla nään sit kavereita! Mutta Suomi on kylmä. Täytyy laittaa takki päälle. Tulispa tännekkin vähän lämpimämmät ilmat. 

Sentään mulla on tää pörrönen kaveri täällä lämmittämässä, kun toi yks jäi tonne maailman toiselle puolen.


Milla ☆

P.s. Suomalainen vessapaperi on hiton kovaa! Vaikka meillä on viä niitä "pehmeitä" merkkejä niin mitä hittoo.. muistan, kun joku japanilainen bändityyppu (ehkä Aoi?) kerran sano, että euroopassa on kovaa vessapaperia, et pitäis ottaa mallia Japanista, nii joo, nyt ymmärrärrän.