torstai 18. helmikuuta 2016

Hiroshima①: Miyajima


Maanantaina jatkoin taas matkustelua ja suuntasin kohti Hiroshimaa. Olin ostanu bussiliput netistä etukäteen, koska ne sai etukäteen edullisesti hintaan 2500yen. Olin ottanu aikasen aamulähdön ja mun bussi lähtikin Hakatan bussiasemalta 7:30. Heräilin siis 5:30 ja en tiedä millon oisin viimeks heränny niin aikasin. Onneks ehdin kuitenkin hyvin ja bussissa oli mukava istua. Oli pehmee penkit, pistorasia että sai wifin akun pidettyä täynnä ja kuinka olla, matkalla sato lunta useempaan otteeseen niin sain kattella sitäkin harvinaista näkymää taas. Fukuokasta Hiroshimaa bussilla kestää vähän alle 5h. Saavuinkin Hiroshimaan sit siinä 12 maissa. Mun oli tarkotus tavata vaihtarikaverit W ja M Hiroshiman asemalla. Bussijätti mut johkin outoon paikkaan, mut onneks löysin asemalle ja tapasin viimein W:n ja M:n, ne on mun ihania vaihtarikavereita. W kävi aikasemmin syykuussa moikkaamassa mua Fukuokassa. W:n poikaystävä M tuli nyt käymään helmikuussa pariks viikoks W:n luo niin mää menin sit tapaamaan niitä molempia. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Meillä oli tänään suuntana Miyajima. En ollu oikeestaan suunnitellu Hiroshimaan yhtään mitään, joten olin kavereitten vietävä. Tiesin et Miyajima on Hiroshiman lähellä oli joku kaupunki, mutta en sen enempää. Sekin tieto oli sit väärää, koska Miyajima on saari.. :DD ei hitto. Otettiin sit juna Hiroshiman asemalta Miyajiman asemalle. Sinne kesti joku puolisen tuntia.


Oli tosi nätti sää, mutta aivan hirveen tuulista ja kylmä! Ihmekkään, että sateli lunta.




Miyajimalle pitää tosiaan ottaa sit vielä lautta. Lautalle kävelee ihan 5min asemalta ja lautalla menee joku 10min. Kaikki alko kuvailee yhtäkkiä ikkunasta ja meni ulos ottaa kuvia ja siellä oli tää meressä oleva torii. Mulle selvis, että tää torii on yks Japanin vanhimmista torii porteista ja usein kaikissa turistioppaissakin on se torii, joka on vedessä niin se on kuulemma tämä kyseinen torii. Olin et aijaaa ja mun kaveri nauro, että kui sää et tiedä?!



Miyajiman satamassa oli sit toinen toisensa jälkee pikkukauppoja ja oistereita ja ankeriasta myytiin kaikkialla. Turisteja oli niin paljon liikeellä, myös japanilaisia. Miyajima vaikutti olevan myös nuorten suosittu kohde, näky paljon pariskuntia ja nuoria kaveriporukoita.





Täälläkin oli Naran tapaan peuroja ihan kaikkialla.




Siellä oli pitkä, tällanen katollinen kauppakatu, joka kiemurteli.


Tää on joku Miyajiman tunnus. Tää oli siis aivan jumalattoman kokonan, varmaa joku 2-3m pitkä.


Kauppakadun päästä löyty sit temppelialue. Täällä oli siis niin nättiä ja upeeta. Suosittelen kaikille ehottomasti käymään.




Tässä nyt tämä kuulu torii.












Tää pyhäkkö oli kuulemma aikoinaan pyhää maata, että tänne ei saatu astua kukaan ihminen. Sen takia toi torii rakennettiin tonne mereen, jotta ihmiset vois veneellä mennä ja rukoilla tälle temppelille, saastuttamatta tätä maata.



Toi vene yritti mennä ton toriin läpi.



Tässä lavalla on kuulemma mm. uutena vuonna japanilaisia perinteisiä näytelmiä. Tää on siis tän temppelin sisällä. Ostin omikujin eli ennusteen täältä temppelistä ja se sano mulle parasta onnee, jee. Valitin kaverille kui saan aina Tokion Asakusan temppeliltä huonon onnen ennustuksen ja se sano, että niin sen muutkin kaverit, et sillä temppelillä on joku huonon onnen omikuji todennäkösyys.

Tässä lisää kuvia Miyajiman kaduilta.



Mentiin syömään sit curry-oisterileipä. Oli ihan kun tavallinen curryleipä, mut sisällä oli sit 3 oisteria. Oisterit on ihan hyviä kun ne grillaa siinä simpukassa ja syö heti, mut tällai ne ei oikein maistu mulle.




Täällä oli myös iso buddhalainen temppeli.






Temppelin ylhäältä oli hienot näkymät.



Se temppelin ympäristö oli upee näkönen näine kaikkine kasveineen.










Jatkettiin sit matkaa. Miyajimalla on muuten myös köysirata, jota pitkin pääsis vähän ylemmäs sitä vuorta, joka sillä saarella on, mutta se on nyt just korjauksessa niin ei pääsy käymään. Harmi.


Tää oli hauska.



Ostettiin sit vielä Hiroshiman cremebread pullat.




Kun oltiin aikamme kierrelty lähettiin sit joskus neljän maissa takasin kohti Hiroshimaa. Mentiin asemalta mun kapselihotellille. Kyllä!! Kapselihotelli. Olin aina halunnu kokeilla yöpyä sellasessa ja nyt kun yövyin vaan yhden yön oli mun mahdollisuus kokeilla. Löysin tosi hyvältä vaikuttavan paikan ja varasin sieltä sit huoneen.








Mun kapselihotellin nimi oli CUBE. Se oli tosi uus ja selviskin et se oli auennu viime vuoden heinäkuussa. Monesti kapselihotellit on rajotettu miesasiakkaille, mutta tänne sai myös tulla yöks naiset. Kapselihotellejakin on erilaisia. On sellasia peruskapseleita, jotka on kaikki kasattu vierekkäin ja sieltä jalkopäästä sit kavutaan kapselin sisälle. Sit on että se kapselin sivu on auki ja niitä on yleensä kaks päällekkäin. Tulee mieleen ehkä vähän kerrossänky. Naisille ei oo usein saatavilla tota perusmallia, niinkun ei täälläkään, missä mää yövyin. Mun kapseli oli siis sellanen sivusta aukioleva. Lisäks nää oli vähän tällasia huonemallisia. Yhdessä huoneessa oli tosiaan 2 kapselia. Kapselista löyty telkka ja huoneesta muuten pöytä, tuoli, lukolla varustettu kaappi ja muista hyödyllistä tavaraa. Olin niin positiivisesti yllättyny kaikesta ja tuntu enemmänkin, et oisin yöpyny ihan omassa huoneessa, koska se oli kuitenkin niin yksityistä, paljon enemmän kun esim. Tokion hostellissa, jossa yövyin. Kapselihotellista on myös sellanen kuva, että se kapseli on tosi ahdas ja tulee ahtaanpaikan kammo, mutta ei todellakaan. Siä kapselin sisällä mahtu hyvin istuun ja viä jäi useempi kymmenen sentti pään ja katon väliin. Se oli myös sänkynä tosi mukava ja sängyssä loikoillessa sai kattoo telkkaa ja rentoutua.




Tää on melkein kun oma huone. Ja siis täällä oli ihana lämmin. Ulkona oli niin kylmä, että sulin vaan kun tulin tänne asuintiloihin.



Oli myös tarjolla yöpukua ja kaikkee muuta tavaraa japanilaiseen tapaan.


Illalla kattelin sit telkkaa ja sen sai käännettyä hyvin itteensä päin, ettei tarttenu kattella huonossa asennossa. Telkkaa kattellessa täyty tietty käyttää kuulokkeita. Siellä oli kuulokkeet tarjolla, mutta käytin mun omia. En näköjään tajunnu ottaa kuvaa, mutta pään takana nurkassa oli tosiaan lamppu, herätyskello, pistorasia, kapselin ilmastointi kaikki seinään rakennettuna.




Suihkutilat ja wc oli sit jaettu naisten kesken. Tässä kerroksessa yöpy vaan naisia. Naisille oli vaan yks kerros, miehille oli 3. Ennenhän kapselihotellit oli vaan miehille tarkottuja, mutta nykyään jotkut tarjoo myös naisille majotusta.



Meikkaushuone. Löyty hiuskiinnettä ja meikinpoistoainetta ja kaikkee mahollista.


Tässä oli sit suihkutilat. Näitten ovien takana oli pieni pukuhuone, ja sit vielä toisen oven takana suihku. Suihkussa oli aika kalliitten brändien shampoita ja hoitoaineita, joita sai sit käyttää. Tosi hyvin siis tarjolla kaikkee. Tää paikka oli viä supersiisti ja rauhallinen. Tää sijaitsi yhden rakennuksen 3-6 kerroksissa. Voin ainakin tätä paikkaa suositella lämpimästi kaikille.

Illalla mentiin sit vielä kavereitten kanssa syömään yakinikua, eli grilliruokaa. Oli hyvää namnam.




Palailin takasin hotellille siinä kaheksan maissa ja olin superväsyny, koska heräsin niin aikasin. Kattelin telkkua, mut simahdin jo joskus kymmenen jälkeen. 

Ainoo miinus hotellissa oli, että se peitto oli ihmeellisen lyhyt. Haluan pitää peittoo ihan leukaan asti, mut sit mun jalat ei ollu kokonaan peiton alla D: En ees oo niin hurjan pitkä, ihmettelin. Onneks oli kuitenkin sillai lämmin, mut tykkään käpertyä peiton alle kokonaan. Mietin, oliko se joku lasten peitto. Monet japanilaisetkin on kuitenkin mun pitusia, että sinänsä aika kummallista.




Menin töissä tänään tällasella ilmeellä. Toisella ohjaajista on influenssa niin kaikki käyttää maskeja, ettei tarttuis. Vähän kätevää. Voispa Suomessakin, eikä heti leimattais, et nyt tolla on joku hirvee tartuntatauti, välttäkää ja juoskaa karkuun! On nimittäin nii kätsy kun on esim flunssa tai haluat välttää muitten flunssaa tarttumasta ittees. Veikkaan muuten et se ohjaaja asuu siinä ateljeen kämpässä, vaikka en oo koskaan sitä varmistanukkaan.



Milla ☆

P.s. Tää biisi tuli sillon DIVin keikalla Tokiossa, unohin ihan täysin, mut tänään pyöräillessä töihin se tuli mp3:lta ja muistin, kui hyvä tää oli livenä. Shogon kitara oli upee ja tunnelma maaginen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti